”Nokia Mobile – matkapuhelimen tarina” dokumentin tekijät etsivät leikkauspöydässä balanssia tunteiden ja teknologian välillä

Matkapuhelin_PHOTO_Pini_Hellstedt_FSC_preview

Kuva : Pini Hellstedt Illume Oy.

Illumen tuottama Nokia Mobile – We are Connecting People nähdään IDFA:ssa

Joskus ideat syntyvät kirkkaina, yhdessä hetkessä. Kun ohjaaja Arto Koskinen vuonna 2013 kuuli uutisen, että Microsoft ostaa Nokian puhelinliiketoiminnan, tiesi hän heti haluavansa tehdä aiheesta elokuvan.

”Jokin tärkeä aikakausi päättyi siinä kohtaa”, Koskinen muistelee.

”Olin muiden suomalaisten tavoin jännittänyt, että miten käy meidän lempilapselle ja kansalliselle ylpeydenaiheelle, joka kylläkin jo siinä kohtaa oli kärsinyt paljon ja jäänyt muista jälkeen.”

Uutinen myynnistä oli ensiaskel Nokia Mobile – Matkapuhelimen tarina –dokumentille. Ensin Koskinen halusi tehdä elokuvan koko suomalaisen matkapuhelinteollisuuden historiasta. Mutta hyvin nopeasti Koskiselle kävi selväksi että näin laaja aihe ei mahdu 90 minuuttiin. Oli siis tarkennettava näkökulmaa, ja se tarkentui nimenomaan Nokian ympärille.

”Nokia edustaa koko suomalaisen matkapuhelinteollisuuden hypeä, menestystä ja tuhoa, joten se tuntui luonnolliselta rajaukselta”, Koskinen sanoo.

Kun hän jutteli aiheesta leikkaaja Joona Louhivuoren kanssa, Louhivuori sai heti kiinni Koskisen ideasta ja näki että aiheessa on paljon potentiaalia. Samassa tarinassa on paljon elementtejä: on suomalaisen yhteiskunnan rakentumista ja muutosta, työtä, johtamis- ja yrityskulttuuria sekä teknologian kehitystä, mutta myös paljon tunteita, unelmia ja pettymyksiä.

”Tuntui elokuvan kannalta hyvältä, että aihe on ajankohtainen, mutta ei päivänpolttava. Kaikilla meillä on jokin kosketuspinta tähän aiheeseen”, Louhivuori sanoo.

Ja tottahan se on. Lähestulkoon jokaisella suomalaisella on ollut käytössään Nokian puhelin ja lisäksi monella on vähintään yksi tuttu, joka on ollut Nokialla töissä. Niin Arto Koskisellakin, ja siitä hän lähti ensiksi liikkeelle. Tutun nokialaisen kautta löytyi uusia haastateltavia, jotka edelleen suosittelivat uusia haastateltavia. Yksi asia oli Koskiselle tärkeää: päästää dokumentissa ääneen ne ihmiset, jotka eivät olleet juurikaan olleet julkisuudessa. Rivi-insinöörit ja koodarit, julkisuudessa usein näkymättömiksi jäävät työntekijät.

Ohjaaja_Arto_Koskinen_PHOTO_Jenny_Timonen_Illume_Oy_preview

Ohjaaja Arto Koskinen. Kuva: Jenny Timonen Illume Oy.

”Päätin hyvin aikaisessa vaiheessa, että tähän ei tule mukaan niitä isoja johtajia, jotka tähän mennessä ovat päässeet kertomaan tarinaa”, Koskinen sanoo.

Suuri määrä arkistomateriaalia

Joona Louhivuori aloitti leikkaustyön käymällä läpi kaikki elokuvaa varten kuvatut haastattelut. Haastatteluja oli monta kymmentä.

”Halusin ensin kuulla, mitä heillä on sanottavaa. Oli turha alkaa käydä läpi arkistomatskuja ennen kuin tiesin, mistä haastateltavat puhuvat”, Louhivuori sanoo.

Pian hän tajusi, että haastattelumateriaalia on niin paljon ja se on niin monipolvista, että oli järkevintä litteroida materiaalit, jotta leikatessa oikeat kohdat löytyvät käyttöön kätevästi. Litterointi ja materiaaleihin tutustuminen tarkoitti yli kuukauden työtä. Vaikka litterointityön voi tehdä joku muukin kuin leikkaaja, koki Louhivuori tämän elokuvan kohdalla perustellulta, että hän teki sen itse samalla kun tutustui materiaaleihin.

”Litterointi on leikkaajalle uuvuttavaa, jos materiaali on huonoa. Tämän elokuvan kohdalla näin ei onneksi ollut”, Louhivuori muistelee.

Lisäksi Nokia antoi dokumentin käyttöön valtavan määrän videomateriaalia, ja lisäksi käytössä oli paljon muun muassa uutismateriaalia.

Tekijänoikeussyistä kaikkea leikkausvaiheessa käytettyä arkistomateriaalia ei kuitenkaan saatu mukaan lopulliseen elokuvaan. Joitakin materiaaleja Louhivuorella on suorastaan ikävä, kuten pätkää jossa Prinssi Charles näkee matkapuhelimen ensimmäistä kertaa elämässään.

”Se oli hulvaton. Jengi oli juuri käyttänyt hirveästi aikaa siihen, että saisi kehitettyä puhelimen joka mahtuu käteen, ja Charlesin ensimmäinen kommentti on että ’onko tää näin iso?’” Louhivuori nauraa.

Miten kertoa suomalainen tarina kansainvälisille yleisöille?

Nokian nousu ja tuho on aiheena on suomalaisille läheinen ja herkkäkin. Sitä piti käsitellä kunnioituksella, mutta toisaalta ei silkkihansikkain. Koskinen sanoo ettei tarkoitus ollut etsiä syyllisiä, vaan ymmärtää niitä monia syitä, jotka tuhoon johtivat. Vaikka aihe on suomalaiskansallinen, on se samalla universaali.

Juha_Lakkala_PHOTO_Pini_Hellstedt_FSC_preview

Juha Lakkala kertoo Nokia-vuosistaan. Kuva: Pini Hellstedt.

Louhivuori ei halunnut leikatessa olla varovainen tai pelätä, että aihe on suomalaisten identiteetin kannalta liian arka.

”Koen, että sellainen sinivalkoinen suomalaisuus on jopa epänokialaista suomalaisuutta”, Louhivuori pohtii.

”Enemmänkin nokialaista suomalaisuutta on osaamisen suomalaisuus: koulutus ja kehittyminen.”

Nykyinen tapamme olla toisiimme yhteydessä on rakentunut matkapuhelimen ympärille. Nokia on ollut merkittävässä roolissa muuttamassa sitä tapaa, jolla olemme toinen toisiimme yhteydessä. Louhivuori näkee, että ei pelkästään hyvässä mielessä.

”Uusi tapa välittää tietoa, myös epäolennaisuuksia ja valheita, on mahdollistanut Trumpismin ja uus-idiotismin nousun”, Louhivuori muistuttaa.

Louhivuori uskoo, että vaikka aihe on sinällään monella tapaa suomalaiskansallinen, samankaltaiset asiat ja esimerkiksi kuvat pienistä teollisuuskaupungeista on tunnistettavissa ympäri maailmaa.

Kun dokumentissa on mukana paljon suomenkielistä puhetta, joka täytyy tekstittää kansainvälisiä yleisöjä varten, vaikuttaa se osaltaan myös leikkauksen rytmiin.

”Uskon, että ulkomaalaisillekin aukeaa elokuvan suomalaisuuteen liittyvä huumori. Että millainen metsäkansa me ollaan oltu vielä 80- ja 90-luvuilla”, Arto Koskinen sanoo.

Leikkaajan pitää annostella oikea määrä yksityiskohtia

6148-web

Joona Louhivuori Kuva: Anna Dammert

Itse leikkausprosessi oli suhteellisen lyhyt, kolmisen kuukautta. Louhivuori leikkasi versioita Koskiselle nähtäväksi ja työpari kävi versioista keskusteluja.

”Etupäässä leikkaaminen on poisjättämistä”, Koskinen sanoo.

Leikkaaja viettää tuntikausia haastateltavien ajatusten, äänen ja kuvien kanssa. Leikatessa näihin ihmisiin syntyy myös jonkinlainen suhde.

”Totta kai osasta tulee lemppareita: jotkut ovat karismaattisia, ilmaisevat asiansa terävästi ja tekevät oivaltavia havaintoja. Elokuvaan heitä yritetään kuitenkin saada mukaan tasapainoisesti”, Louhivuori kuvailee.

Dokumentin leikkauksessa suurin haaste oli löytää sopiva balanssi kahden elementin välillä: teknologin kehityksen ja ihmisten tunteiden. Kuinka paljon teknologiaan liittyviä yksityiskohtia pitää kertoa jotta tarina on ymmärrettävä, mutta kuinka paljon on jo liikaa?

Loppua kohden teknologian kehitykseen keskitytään elokuvassa luonnollisesti vähemmän, ja fokusoidaan ihmisten tunteisiin ja tarinoihin.

Yksi asia josta Louhivuori ja Koskinen puhuivat leikkausprosessin aikana paljon, oli kohderyhmä. Kenelle tämä elokuva on suunnattu.

”Ajateltiin, että ei haluta tehdä leffaa joka ei toimisi ex-nokialaisille. Mukana ei saanut olla liian itsestään selviä asioita. Mutta toisaalta emme halunneet että mukana on myöskään liikaa inside-juttuja”, Louhivuori kertoo.

Koskiselle erityisen tärkeää oli saada nostettua esiin nokialaisten yhteisöä.

”Ilmiöt tapahtuivat Nokiassa koko organisaation tasolla, vaikka monesti kunnian nappaavat johtajat”, Koskinen sanoo.

”Matopelin keksi ihan tavallinen koodari.”

Louhivuori muistuttaa, että työn tekeminen ei ole taikatemppuja tai sankaruutta, vaan kovaa työtä, oli kyse sitten elokuvaohjaamisesta tai teknologia-alasta.

”Kyse ei ole mistään yksittäisistä sankaritarinoista, vaan yhteisöstä. Eihän meillä olisi mitään, jos sitä ei olisi yhdessä saavutettu. Nokiakaan ei syntynyt tyhjän päälle, vaan rintamamiestalojen, kansakoulujen ja valtion tutkimuslaitosten päälle”, Louhivuori sanoo.

Elokuvan sydämessä on ihmisten suhde työhön ja into tehdä asioita: se, mikä meitä motivoi työssä, ja toisaalta mikä tuon innon voi tappaa.

”Miten paljon se merkitsikään niille ihmisille, että Nokialla ei ollut alkuaikoina katto matalalla tai kukaan ei ollut himmailemassa?” Louhivuori sanoo.

Minna-Liisa_Vesanen_PHOTO_Pini_Hellstedt_FSC_preview

Minna-Liisa Vesanen on nykyään pesulayrittäjä. Kuva: Pini Hellstedt Illume Oy.

”Se vapautuneisuus on mielestäni koskettavaa. Ihmiset kokivat olevansa tärkeällä asialla, mutta ei sen silti tarvinnut tarkoittaa pyyteettömyyttä. Siinä samalla saatiin taloja ja autoja. Mutta se innostus onnistuttiin pilaamaan, ja ihmisten potentiaali hukattua.”

Menestyksen mukanaan tuoma vauhtisokeus ja hybris ovat monista tarinoista tuttuja, niin myös Nokian kohdalla. Hyvät aikeet jäävät kakkoseksi, kun menestys huumaa helposti ihmisen tai kokonaisen organisaation.

”Korporaatiot ovat kuin tähtiä: kun ne paisuvat liian isoiksi, ne kuolee. Alkuperäinen visio unohtuu”, Louhivuori sanoo.

Anna Brotkin
Käsikirjoittaja ja freelancetoimittaja

Amsterdamin kansainvälinen dokumenttielokuvafestivaali IDFA viettää 30-vuotisjuhliaan 15.-26.11.2017. Nokia Mobile – matkapuhelimen tarina esitetään festivaalin Panorama-sarjassa.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s