Realismi syleilee absurdia Cannesissa kisaavassa Katto-lyhytelokuvassa

”Kun Cannesista soitettiin, olo oli aluksi riehakas. Nyt ajatukseen on jo alkanut tottua – tottahan toki meidän elokuva on siellä, Cannesissa”, Teppo Airaksinen kuvailee tunnelmiaan sen jälkeen, kun hän sai tietää, että hänen ohjaamansa Katto oli valittu tänä vuonna Cannesin viralliseen lyhytelokuvakilpailuun. Airaksinen, Katon tuottaja John Lundsten ja käsikirjoittaja Melli Maikkula istuivat saman pöydän ääreen kertomaan, miten tähän päädyttiin ja mitä seuraavaksi on luvassa.

Vuoden 2017 Cannesin lyhytelokuvakilpailuun lähetettiin lähes 5000 elokuvaa ympäri maailman. Näistä tuhansista elokuvista vain yhdeksän valittiin mukaan kilpailuun. Kyse on Suomessa harvinaisesta kunniasta: edellisen kerran kilpailussa Suomea edusti Kari Juusosen lyhytanimaatio Pizza Passionata 16 vuotta sitten. Yhteensä Cannesin lyhytelokuvakilpailussa on vuosien saatossa ollut vain viisi suomalaista elokuvaa ennen Kattoa. Ei siis ihme, että ajatus valinnasta kuulosti aluksi uskomattomalta – jopa niin uskomattomalta, ettei tuottaja John Lundsten meinannut aluksi ottaa innoissaan soittavaa ohjaajaa tosissaan.

”John oli ihan varma, että huijaan, enkä kyllä häntä moiti siitä!” Teppo Airaksinen kertoo.

Katon kuvauksissa vitsailimme, että ensi-ilta on sitten Cannesissa – koko työryhmä puhui siitä”, käsikirjoittaja Melli Maikkula sanoo. ”Kun valaisija kysyi kuvaajalta, millaista leffaa lähdetään tekemään, kuvaaja sanoi, että täytyy tehdä sellainen Cannes-elokuva”, Airaksinen komppaa.

”Mutta se oli vitsi, ja nyt elokuva on oikeasti siellä. Tämä on absurdia”, Maikkula nauraa.

 

Absurdin ja realismin tasapaino

Katto kertoo eron partaalla olevasta Olavista (Juho Milonoff), joka on vetäytynyt mökilleen. Eräänä päivänä Olavi huomaa, että sisäkatto on mystisesti laskeutunut niin, ettei huoneessa mahdu enää kunnolla seisomaan. Paikalle saapuvalla Olavin ystävällä, Tuomaksella (Pekka Strang) ja Olavilla itsellään on hyvin erilaiset näkemykset tilanteeseen johtaneista syistä. Lopulta ei koskaan saada varmuutta, mitä ja miksi oikeastaan tapahtui.

06 KATTO Photo_ Simon Bergman_Tack Films

Katto tuo myös suomalaisen mökkimaiseman Cannes-yleisön ihasteltavaksi. Kuva: Simon Bergman / TACK Films

Idea Kattoon syntyi jo jokin aika sitten. Se sai alkunsa Maikkulan tekemistä sarjakuvista, jotka puolestaan kumpusivat halusta kirjoittaa jotain täysin originaalia.

 

”Elokuvan käsikirjoitus syntyi tarpeesta kirjoittaa jotain omaa ja sensuroimatonta”, Maikkula kertoo. ”Kun teen sarjakuvia, pystyn kaikkein tarkimmin kuuntelemaan sitä, mitä haluan itse sanoa. Se on myös todella assosioiva taidemuoto. Ruutujen ja kirjoittamisen välillä on aikaa ajatella.”

Maikkula esitteli sarjakuvansa Lundstenille, joka piti niistä heti.

”Aloimme pohtia, mikä olisi hyvä väri tälle tarinalle”, Lundsten muistelee. Teksti oli hetken hyllyllä, kun Lundsten ja Maikkula pohtivat, mitä senkanssa tekisi. Yksi tärkeä käännekohta tarinan kehittymiselle oli Ylen Sari Volasen palaute.

”Sarjakuva oli alun perin hyvin abstrakti – ajatuksenani oli käsitellä tätä teemaa abstraktion kautta. Sarin palaute oli lyhyt mutta viisas: tuo realistinen elementti mukaan”, Maikkula toteaa. ”Ja kun Teppo saatiin mukaan, hän poimi tekstistä ohjaajana sen, että kaiken ytimessähän on mysteeri.”

Tärkeää Katon ymmärtämisessä onkin se, ettei sitä tarvitse ymmärtää. Kun Airaksinen ensimmäisen kerran luki käsikirjoituksen, myös hän oli ymmällään.

”Ihmisillä on aina kova halu hakea selityksiä – varsinkin elokuvan haluaa ymmärtää. Kun nuorempana katsoin esimerkiksi David Lynchin elokuvia, niin jouduin ihan raivon partaalle, kun eihän se anna vastauksia. Lähdin teatterista kokispulloa paiskoen: senkin David, kiusasit minua taas kaksi tuntia!” Airaksinen nauraa. ”Mutta tajusin, että selittämättömälle asialle ei aina tarvitse olla vastausta, vaan katsojat voivat tyydyttyä myös muulla. Se vapautti minua ohjaajana tämän elokuvan tekemisessä ihan huimasti, ja tuo oivallus liittyi kaikkiin ratkaisuihin, joita tein käsikirjoituksen pohjalta: miltä elokuva tuntuu, millainen rytmi on, miltä se näyttää ja kuulostaa. Halusin tämän tuntuvan täysin vaivattomalta ja ei-pakotetulta.”

Vaivaton on kieltämättä hyvä sana kuvaamaan Kattoa, joka pakenee kaikkia turhan tarkkoja määritelmiä. Vakavien teemojen käsittely soljuu käsi kädessä loistavan komediallisen ajoituksen kanssa samalla, kun realistisuus käärii sisäänsä selittämättömän mysteerin.

04 KATTO Photo_ Simon Bergman_Tack Films

Inna Bodson, Juho Milonoff ja Pekka Strang mystisesti madaltuneessa huoneessa. Kuva: Simon Bergman / TACK Films

 

Kunnia lyhytelokuville

Suomessa tehdään rohkeita ja hienoja lyhytelokuvia, joista Katto on oiva esimerkki. Katon vajaan vartin mittainen tarina on loppuun asti hiottu kokonaisuus. Katon tuottaneessa TACK Filmsissä lyhytelokuviin onkin suhtauduttu intohimolla ja vakavuudella alusta asti.

”Lyhytelokuvat ovat mahtava taidemuoto. Kun Mellin kanssa perustimme TACK Filmsin, lähdimme tekemään niitä teoksina, joihin satsataan ihan täysillä ja otetaan mukaan parhaat tekijät. Lyhärit eivät ole vain harjoitustöitä, joita tehdään, että päästäisiin tekemään jotain muuta, vaan ne ovat jo itsessään se juttu”, Lundsten sanoo.

Lundsten yltyy kehumaan suomalaista lyhytelokuvaa. ”Suomessa on tehty todella paljon hienoja lyhäreitä. On hienoa, että voimme olla osa tätä jatkumoa”, hän sanoo. ”Pizza Passionata, joka on ollut Cannesissa viimeksi, on ihan henkilökohtaisia lemppareitani. On suuri kunnia olla seuraava.”

TACK Filmsin resepti hyville lyhytelokuville sisältää muun muassa henkilökohtaisuutta, yhteiskunnallisuutta ja hauskuutta. Tuotantoyhtiön strategia on lyhyt ja ytimekäs: tehdään hyvin käsikirjoitettuja, laadukkaita elokuvia.

”Keskitymme paljon käsikirjoittamiseen ja pohdimme firmana, miten voimme edesauttaa parhaiden mahdollisten käsikirjoitusten saamista. Jos on hyvä käsikirjoitus, kaikki on sen jälkeen mahdollista”, Lundsten sanoo strategiasta.

Käsikirjoittajana Maikkula kokee itselleen ominaisimmaksi komedian – tarkemmin vielä tragikomediaan. Katossakin pilkahtelee Maikkulan huumori, vaikka teemat, avioero ja raskaan tilanteen hyväksyminen, ovatkin vakavia.

”Ajattelen, että ne ovat toistensa lähisukulaisia, itku ja nauru. Minulle ne ovat tavallaan samaa”, Maikkula pohtii.

TACK Filmsin seuraava lyhytelokuva on jo työn alla ja monia hankkeita vireillä, mukaan lukien kolmikon yhteinen pitkä elokuva. Maikkula on saanut Vieras vuoteessani –projektille kaksi käsikirjoitusapurahaa.

”Se on hyvässä vauhdissa”, Maikkula toteaa. ”Nyt on sellainen hyvä hetki, hyvä noste. Pitää toivoa, että rahoittajat, jotka tukivat Kattoa, ovat yhtä suotuisia auttamaan meitä jatkamaan vielä eteenpäin.”

Onkin hyvin todennäköistä, että Cannesiin pääsy avaa uusia ovia sekä Katto-elokuvalle että sen tekijöille: TACK Films on saanut heti valinnan jälkeen lukuisia yhteydenottoja myyntiyhtiöiltä ja kansainväliset yritykset ovat olleet Airaksiseen yhteyksissä. Myös haastattelupyyntöjä on tullut. Cannesin tuoma huomio antaakin lyhytelokuvalle Airaksisen mukaan aivan uudenlaisen elämän.

”Lyhytelokuvia on vaikea nähdä missään muualla kuin festareilla. Kun minulta kysyttiin, missä tämän leffan voi nähdä ennen Cannesia, niin en osannut vastata siihen – paitsi että Ylen kanavilla, tulevaisuudessa. En osannut sanoa siihen mitään muuta, kun ei haluaisi vain katselulinkkiäkään lähettää. En haluaisi esittää elokuvia vain Vimeosta,” Airaksinen sanoo. ”Paikka Cannesin lyhytelokuvakilpailussa ei muuta sitä, miten tämä elokuva on tehty tai millainen se on, mutta se antaa elokuvalle toisenlaisen elämän.”

 

Elokuva on ryhmätyötä ja kommunikaatiota

Teppo Airaksinen 2

Näyttelijä Pekka Strang ja ohjaaja Teppo Airaksinen Katon kuvauksissa. Kuva: TACK Films

Maikkula toteaa, että elokuvan teko on aina ryhmätyötä, kaikessa ihanuudessaan ja hirveydessään.

”Tämäkään elokuva ei ollut yksilösuoritus. Taiteellinen ja tuotannollinen prosessi onnistuivat, minkä lisäksi myös rahoituksellinen puoli onnistui”, Maikkula kertoo. ”Tässä ollaan tarvittu hirveä määrä luottoa, lihaksia ja rahaa.”

Kattoa tukivat Suomen elokuvasäätiö, YLE, AVEK ja Taiteen edistämiskeskus.

”Kaikkien rahoittajien mukaan saaminen mahdollisti sen, että pystyimme toteuttamaan mitä oikeasti halusimme”, Lundsten sanoo. ”Pystyimme tekemään asiat oikein ja taiteellisesti tinkimättömästi.”

Riittävien resurssien lisäksi taiteellisen ja tuotannollisen prosessin avain oli hyvä kommunikaatio. Kolmikko on tehnyt töitä yhdessä ennenkin, ja muutenkin Kattoa tehtiin tutulla ja pienellä porukalla, mikä vaikutti produktion rentouteen.

”Tässä oli ehkä pienin työryhmä ja kalusto, mitä meillä on ollut. Se ei halventanut lopputulosta, päinvastoin. Kun tunnemme kaikki toisemme hyvin, kommunikaatio on välitöntä, eikä ole hierarkiaa”, Lundsten toteaa.

Teppo Airaksinen 7

Katon työryhmä kuvauksissa. Kuva: TACK Films

Maikkulan mukaan kaikki perustuukin juuri kommunikaatioon, aina käsikirjoituksesta lähtien.

”Tämä on jatkuvaa puhumista. Lopulta vielä tässä haastattelussakin puhumme, mitä tästä tuli. Tämä on dialogia myös yleisön kanssa – kuin elävä organismi loppuun asti.”

Katsojalle Katto vaikuttaa siltä, että siinä monen vahvan tekijän oma ääni loksahtaa täydelliseksi kokonaisuudeksi. Airaksisella, Lundstenilla ja Maikkulalla on kaikilla runsaasti kokemusta erilaisten formaattien parissa työskentelystä. Airaksinen on ohjannut muun muassa Napapiirin sankarit 2:n sekä Kimmo-komediasarjaa. Lundsten ja Maikkula ovat kumpikin toimineet tuottajina ja käsikirjoittajina lukuisissa TV-sarjoissa ja elokuvissa, yhdessä ja erikseen. Yhdessä Lundsten ja Maikkula ovat käsikirjoittaneet muun muassa Miitta-tätiä, ja Airaksisen kanssa he olivat työskennelleet jo ennen Kattoa Putous-sarjassa.

Verrattuna tilaustöihin, Katto toi tekijöilleen tiettyjä vapauksia.

”Jos minulta tilataan komediasarja, niin sen pitää olla hauska, piste. Draamaelokuvan olisi hyvä olla vaikka sitten koskettava. Katon ei tarvinnut osua siihen johonkin tiettyyn nuottiin, jonka ulkopuolella kaikki muu olisi väärin. Tavallaan tämä oli kahleista vapautumista – asiat voivat vain olla, eikä kaikkea tarvitse selittää”, Airaksinen kertoo.

 

Omaa polkua pitkin kansainvälisille markkinoille

Airaksinen, Maikkula ja Lundsten ovat elokuvantekijöinä samaa ikäluokkaa ja kävivät koulut samoihin aikoihin. Kaikkien puheissa nousee esiin tarve tehdä jotain omaa.

”Tajusin, että emme me voi tehdä vain samanlaisia elokuvia kuin meitä ennen on tehty”, Airaksinen toteaa. ”Jossain olisi tapahtunut virhe, jos me tekisimme ihan samoja elokuvia kuin vaikka Aki Kaurismäki tai joku muu. Niin ei vain saa olla.”

Airaksinen haluaakin tulevaisuudessa tehdä kaikenlaisia elokuvia, omalla otteellaan.

Katto-tekijat_photo_miia_outinen

Teppo Airaksinen, Melli Maikkula ja John Lundsten. Kuva: Miia Outinen

”Tietysti parasta on, jos näkee omissa elokuvissaan piirteen, joka tekee niistä juuri meidän: että elokuvassa on selkeä tekijöidensä allekirjoitus”, Airaksinen toteaa.

Myös Lundsten peräänkuuluttaa oman tien kulkemista.

”Suurinta osaa jutuista ei ole vielä tehty. Ei tarvitse tehdä samaa, kuin mitä muut tekevät”, Lundsten toteaa. ”Ei Kattokaan edusta mitään tiettyä lyhytelokuvatyyppiä, jolla ollaan aina pärjätty Cannesissa. Se on vain lyhäri, joka onnistui hyvin.”

Laskelmoimattomuus ja vapaus toistuvat kolmikon puhuessa myös kansainvälisyydestä. Kansainvälisillä markkinoilla marginaalien edustajien joukko kasvaa suuremmaksi, eikä kaikkia voi – tai tarvitse – miellyttää.

”Elokuvien teko kansainvälisille markkinoille on jollain tapaa vapauttava ajatus. Jos katsoo vaikka Hymyilevän miehen menestystä, niin se osoittaa, että maailmalla pieni voi olla suurta”, Airaksinen kuvailee.

Hymyilevä mies on Juho Kuosmasen mustavalkoinen elokuva suomalaisesta nyrkkeilijästä. Vuosi sitten kyseinen elokuva palkittiin Cannesissa Un Certain Regard –sarjassa. Sen jälkeen elokuva on menestynyt ympäri maailman.

”On todellakin vapauttavaa, että on olemassa suuri eurooppalainen yleisö, joka pitää kaikenlaisesta elokuvasta. Siinä ei voi alkaa laskelmoida, millaisella elokuvalla pärjää – eli ei me lähdetä tekemään Katosta toisintoa, vaan säilytetään vapaus”, Lundsten sanoo.

Suomalaisten elokuvien pärjääminen maailmalla hyödyttää muitakin kuin vain kyseisen elokuvan tekijöitä, Airaksinen uskoo.

”En usko, että on sattumaa, että nyt 16 vuoden jälkeen juuri tämä lyhytelokuva pääsi Cannesiin”, Airaksinen pohtii. ”Kyllä siihen ihan älyttömästi vaikuttaa se, miten suomalainen elokuva muutenkin noteerataan kansainvälisesti –  nyt esimerkiksi Hymyilevä mies ja Tyttö nimeltä Varpu. Kun ruvetaan tekemään kansainvälisiä elokuvia, joita ei ole suunnattu vain Suomeen, niin sehän vain kasvattaa muidenkin mahdollisuuksia.”

 

Miia Outinen


Cannesin elokuvafestivaali järjestetään 17.-28. toukokuuta. Katto esitetään festivaalilla kaksi kertaa lauantaina 27.5. Lyhytelokuvakilpailun palkinto jaetaan päätöstilaisuudessa festivaalin viimeisenä päivänä. Lyhytelokuvakilpailussa voittajan valitsee tuomaristo, jota vetää Cannesissa itsekin palkittu romanialainen ohjaaja Christian Mungiu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s