Kollegiaalisuus vie maailmalle

Tonislav Hristov, Kaarle Aho ja Nikolai Hartmann kertovat DOK.Incubator-koulutuksesta

tonislav-hristov-6

The Good Postman ohjaaja Tonislav Hristov (oik.) ja tuottaja Kaarle Aho Amsterdamissa.

Tonislav Hristovin ohjaama ja Making Movies Oy:n tuottama The Good Postman kertoo kunnanjohtajavaalista pienessä bulgarialaisessa rajakylässä. Paikkakunnan posteljooni asettuu ehdokkaaksi ja kampanjoi sen puolesta, että vähäväkinen ja vanheneva seutu tarjoaisi ohikulkeville syyrialaispakolaisille pysyvät elinolot ja turvapaikan. Elokuva kilpailee juuri nyt parhaan pitkän dokumenttielokuvan palkinnosta Amsterdamin kansainvälisillä dokumenttielokuvafestivaaleilla.

 

IDFA:an valittu The Good Postman osallistui kuluvana vuonna DOK.Incubator-ohjelmaan, jossa dokumenttielokuvahankkeita kehitetään yhdessä alan kansainvälisten asiantuntijoiden kanssa. Viisivuotista taivaltaan niin ikään Amsterdamissa juhliva koulutusohjelma on ollut menestyksekäs. Tämän vuoden ohjelmaan valituista kahdeksasta elokuvasta kolme on päätynyt IDFA:n kilpailusarjoihin. Keskustelin Amsterdamissa DOK.Incubatorista yhdessä ohjaaja Tonislav Hristovin, tuottaja Kaarle Ahon ja saksalaisen leikkaajan Nikolai Hartmannin kanssa.

Tonislav kertoo, että hän on aina pitänyt campus-tyyppisistä kehittelymuodoista kuten Berlin Talent Campus. ”Vetäytymiset ovat hyviä, koska silloin myös tuottaja pystyy keskittymään vain yhteen elokuvaan”, hän toteaa. DOK.Incubator edellyttää, että mukaan valituista projekteista kolmeen viikon mittaiseen kehittelyjaksoon osallistuvat elokuvan ohjaaja, tuottaja ja leikkaaja.

good-postman-nikolai

Leikkaaja Nikolai Hartmann on ollut mukana jo kolmessa Tonislav Hristovin elokuvassa.


Kaarlen ja Tonislavin mukaan DOK.Incubator tuli The Good Postmanin kannalta hyvään aikaan. Koulutuksen käynnistyttyä elokuvasta oli kuvattu noin puolet, ja sitä oli alettu jo leikata. Kun ohjaaja oli kertonut tuntemilleen myyntiyhtiöiden edustajille, että on parhaillaan tekemässä elokuvaa pakolaisista Turkin ja Bulgarian rajalla, innostus ei ollut kovin suurta, sillä Euroopan pakolaisongelmaa käsittelevistä elokuvista ei todellakaan ole tällä hetkellä pulaa. Oli siis tarve kehittää elokuvan teemaa ja myös tapaa, jolla siitä kerrotaan rahoittajille, myyntiyhtiöille, festivaaleille ja yleisölle.

DOK.Incubator valitsee kullekin kehiteltävälle projektille asiantuntijat, jotka ohjaavat osallistujia leikkauksessa, markkinoinnissa, myynnissä, julkisuustyössä ja festivaalien kartoittamisessa Yksi tutoreista on suomalainen elokuvatuottaja Ulla Simonen. Ensimmäinen viikon mittainen jakso toteutui huhtikuussa Trestissä Tsekin tasavallassa, toinen heinäkuussa Smolenicessa Slovakiassa ja kolmas Malmössä Nordisk Panoraman kanssa yhteistyössä.

Mikä on kansainvälistymisstrategia?

Kaarle Ahon mielestä parasta koulutuksessa oli se, että siinä kehitettävää elokuvaa käsiteltiin kokonaisuutena, ei toisiaan peräkkäin seuraavina vaiheina. Se merkitsi, että samaan aikaan, kun elokuvan leikkausratkaisuja pohditiin, puhuttiin myös log lineista, festivaalistrategiasta ja markkinoinnista. Osa-alueet kehittyivät toistensa kanssa vuorovaikutuksessa. ”On kysymys elokuvan sisällöstä, verkostoitumisesta, markkinoinnista ja levityksestä, kaikesta yhdessä ja samaan aikaan”, Kaarle Aho toteaa.

postman-smoleniceHän muistaa ensimmäisen tapaamisen pr-työtä konsultoivan tanskalaisen tutorin Freddy Neumannin kanssa. Hän oli kysynyt Aholta The Good Postmanin kansainvälistymisstrategiasta. Kaarle oli vastannut, että tehdään elokuva valmiiksi ja katsotaan, mille festivaalille sen voisi lähettää. Tähän Neumann oli todennut, että tuo ei ole mikään strategia. Hänen mukaansa on mietittävä jo varhaisessa vaiheessa, mitkä ovat ne kolme asiaa, jotka ihmisten pitää elokuvasta tietää, ennen kuin ovat elokuvaa edes nähneet. Neumannin mukaan näiden kolmen asian pitää sitten näkyä elokuvan kaikessa julkisuustyössä lyhyimmistä esittelyteksteistä julisteisiin ja tapaan puhua siitä. Tämä ehdotus auttoi elokuvan kehittämisessä, kun teokselle piti rakentaa muu kuin pakolaisuuselokuvan identiteetti.

Koska The Good Postman oli jo leikkausvaiheessa, pilottijakson tekeminen DOK.Incubatorin ensimmäisessä kokoontumisessa ei ollut yhtä innostavaa kuin muille projekteille, jotka vielä hakivat rahoitusta. Tonislav muistuttaakin, että heidän elokuvansa on halpa tuotanto ja siihen käytettiin vain vähän yli 10 kuvauspäivää. Tästä huolimatta ohjaaja halusi käyttää sellaista kameraa ja muuta laitteistoa, jonka avulla oli mahdollista tuottaa korkeatasoinen, teatterilevitykseen menevä elokuva. Kokeiluja oli jo tehty ennen koulutuksen käynnistymistä.

Leikkauksen ja levitysstrategian kehittämistä jatkettiin rinnakkain toisessa työpajassa heinäkuussa. DOK.Incubatorin ideaan kuuluu, että kaikkien kahdeksan projektin osallistujat ja kouluttajat keskustelevat ja kommentoivat myös muiden kehittelyssä olevia elokuvia. Heinäkuun tapaamiseen osallistui lisäksi myyntiyhtiöiden ja kansainvälisten elokuvafestivaalien edustajia. Kaarle Aho tapasi täällä IDFA:n ohjelmistosuunnittelijan Joost Daamenin. Keskustelut käytiin ilman ohjaajaa, mikä tuottajan mukaan takasi suoruuden ja perinpohjaisuuden. Täällä myös ranskalaisen myyntiyhtiön CAT & Docsin Maëlle Guenegues vakuuttui elokuvasta, ja nyt The Good Postman onkin sen levityksessä. Yhtiö vastaa myös elokuvan festivaalilevityksestä.

Kaarle Aho ja Tonislav Hristov kertovat, miten elokuva oli jo valittu Karlovy Varyn elokuvafestivaaleille heinäkuussa. He olivat valmiita osallistumaan. Se olisi merkinnyt DOK.Incubator-koulutuksen keskeyttämistä. Kaarlen mukaan ”alkoi kova aivopesu”. Kouluttajat saivat The Good Postmanin tekijät uskomaan, että Karlovy Varyn versiona elokuva olisi juonivetoinen ja tasapaksu – ei mikään suuri elokuva. Vakuuttelu tuotti tulosta, elokuvan kehittämistä jatkettiin. Kaarlen ja Tonislavin mukaan vasta tämän jälkeen elokuva alkoi saada muotonsa.

anne-fabini

Saksalainen leikkaaja Anne Fabini (oik.) toimi The Good Postman -kehittelyn leikkaustutorina.

Elokuvan leikkaajan Nikolai Haartmannin mielestä koulutuksen parasta antia oli yhteistyö heidän projektinsa leikkauskonsultin Anne Fabinin, palkitun saksalaisen leikkaajan kanssa. Kyse ei ollut opettaja–oppilas-suhteesta, vaan Anne ehdotti erilaisia vaihtoehtoja pohdittavaksi ja kokeiltavaksi. Ehdotuksia tekivät myös muiden projektien leikkaustutorit, ja näkemykset saattoivat olla hyvinkin vastakkaisia. Nikolain mukaan työ oli hyvin kollegiaalista. Tonislavin ja Nikolain kannalta DOK.Incubator-sessiot olivat antoisia ja poikkeuksellisia sikäli, että tavallisesti Nikolai työskentelee kotikaupungissaan Hampurissa, ja Tonislav osallistuu prosessiin milloin Suomesta, milloin Bulgariasta. The Good Postman on jo heidän kolmas yhteinen elokuvansa. Anne Fabinia Making Movies aikoo käyttää konsulttina myös tulevissa elokuvaprojekteissa.

Kysyn Tonislavilta, Nikolailta ja Kaarlelta, minkä ohjeen he antaisivat DOK.Incubator-koulutukseen pyrkiville suomalaisille tekijöille ja tuottajille. Vastaus on yksimielinen. On oltava avoin erilaisille ehdotuksille ja valmis kehittämään elokuvaa uusista näkökulmista. ”Ei kannata ajatella niin, että otan nämä opit mukaani ja sovellan niitä joskus myöhemmin”, Kaarle Aho lisää.

Marja Pallassalo

Elokuvasäätiön tuotantoneuvojana 2011–2015 työskennellyt Elina Kivihalme vakuuttui DOK.Incubator-konseptista jo varhain. Näin ollen Liisa Juntunen napafilmsistä ja Petri Luukkainen Unifilmistä ovat osallistuneet DOK.Incubator-koulutukseen Elinan tuella. Elokuvat Cheer Up! ja Tavarataivas ovat olleet myös kansainvälisesti menestyneitä elokuvia. 

Haku DOK.Incubatorin vuoden 2017 työpajoihin päättyy 1.2.2017. Lisätietoja osoitteesta dokincubator.net.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s