Iikka Vehkalahti työskentelee dokumenttien kansainvälisellä huipulla

Harri Römpötti
Amsterdam

Iikka Vehkalahti on Rough Cut Servicen tuottajana ollut mukana monissa palkituissa dokumenttielokuvissa. Harri Römpötti keskusteli hänen kanssaan Idfa-festivaaleilla Amsterdamissa marraskuussa. Nyt näitä elokuvia voi nähdä DocPoint-festivaalilla.

 

Raghu Rai an Unframed Portrait, ohj: Avani Rai

Iikka Vehkalahti isännöi Amsterdamissa illallisia, joilla juhlistettiin dokumenttia Raghu Rai, an Unframed Portrait (Intia, Suomi, Norja 2017), joka oli juuri saanut ensi-iltansa Idfassa, maailman tärkeimmällä dokumenttifestivaalilla. Elokuva ja sen tekijät osallistuvat myös parhaillaan käynnissä oleville DocPoint-festivaaleile.

Elokuva kertoo Intian tunnetuimmasta valokuvaajasta, arvostetun Magnum-kuvatoimiston jäsenestä Raghu Raista. Sen ohjasi Rain tytär Avani, joka kehuu Vehkalahden opastaneen hänet dokumentin tekemisen läpi kysymyksillä ja ohjeilla.

Vehkalahti (s. 1949) on luotsannut monta muutakin dokumenttia muun muassa Ylen Dokumenttiprojektin tuottajana 1998–2015. Siitä virasta hän jäi eläkkeelle, mutta ei toimettomaksi.

Viime vuonna sai ensi-iltansa toinenkin intialainen dokumentti, jota Vehkalahti oli mukana tuottamassa, Rahul Jainin Machines (Intia, Saksa, Suomi 2016), joka on niittänyt mainetta ja palkintoja maailman festivaaleilla, muun muassa Idfassa ja Sundancessa. Yle esitti elokuvan muutama päivä sitten.

Vehkalahti perusti Rough Cut Servicen, joka auttaa leikkaamaan dokumenttielokuvista ehjiä ja sujuvia. Sen 14 jäsenestä viisi on mukana äänestämässä dokumenttien Oscarista. Rough Cutin palveluista hyötyi muun muassa Machines.

Zaradasht Ahmedin ohjaama Nowhere to Hide (Norja, Ruotsi 2016) kertoo Irakin siviilien elämästä Isisin vallan alla. Se voitti viime vuonna Idfan pääpalkinnon ja on kerännyt sen jälkeen runsaasti muita palkintoja. Myös sitä leikattiin Rough Cutissa.

Machines (ohj: Rahul Jain)

Machines on hyvä esimerkki siitä, mitä Rough Cut voi tehdä elokuvalle. Vehkalahti sanoo, että heti ensinäkemältä sen materiaali näytti poikkeuksellisen komealta.

”Rahul oli leikannut elokuvasta varmaankin 30 versiota eikä se silti ollut valmis. Sitä leikattiin Suomessa ja Pariisissa kaksi kuukautta ja se nousi ihan uudelle tasolle.”

Samoihin aikoihin Machinesin kanssa Vehkalahti näki materiaalia Raghu Rai -dokumentista. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan valokuvaajasta, mutta materiaali herätti kiinnostuksen aiheeseen. Vehkalahti törmäsi hankkeisiin International Film Festival of Indian dokumenttityöpajoissa.

Vehkalahti lähti Raghu Rai -dokumentin tuottajaksi marraskuussa 2015. Ennen sitä Avani Rai oli kuvannut elokuvaansa jo pitkään.

”Kirjoitimme sitä yhdessä Avanin kanssa ja minäkin haastattelin Raghua. Aluksi olin sitä mieltä, että Raghu on siinä kiinnostava, mutta leikkausvaiheessa huomasimme, että mukana on hyviä kohtauksia, joissa Avani on mukana”, Vehkalahti selittää.

Lopulta Raghu Rai, an Unframed Portrait rakentuu juuri tyttären ja isän suhteen varaan. Siitä tuli varmasti kiinnostavampi kuin pelkästä tyttären tekemästä isänsä muotokuvasta.

Vehkalahti on Raghu Rai -dokumentin päätuottaja, joten teknisesti se on suomalainen elokuva. Muitakin osatuottajia on mukana, muun muassa Anurak Kashyap, iso ohjaaja ja tuottaja, jonka yhtiö tuotti muun muassa Suomessakin nähdyn romanttisen komedian Lunchbox (2013).

Idfa-festivaalilla, jota sanotaan dokumenttien Cannesiksi, oli kaikkiaan seitsemän Rough Cutin kätilöimää dokumenttia, muun muassa pääpalkinnon voittaja, serbialaisen Mila Turajlicin The Other Side of Everything (Serbia, Ranska, Qatar 2017), joka kuvaa maan lähihistorian mullistuksia yhden asunnon kautta. Myös tämä elokuva nähdään tämänvuotisilla DocPoint-festivaaleilla.

Menestykset Idfassa ja muualla kertoo Rough Cutin työn laadusta. Vehkalahti on osallistunut juuri 30 vuotta täyttäneeseen Idfaan parikymmentä kertaa ja istui sen hallituksessa kahdeksan vuotta. Idfassa myydään yli 250 000 lippua vuodessa. Se on hurja määrä.

”On tämä festivaali omaa luokkaansa, myös siksi, että täällä käyvät kaikki. Tekijät ja päättäjät tapaavat. Tänä vuonna puhuin samana päivänä ensin Oscareiden johtokunnan jäsenen kanssa ja törmäsin kymmenen minuuttia myöhemmin Ford-säätiön edustajaan”, Vehkalahti sanoo.

Hän tuntee laajasti dokumenttien tekijöitä, rahoittajia ja muita toimijoita ympäri maailmaa. Kansainvälisellä urallaan Vehkalahti on työskennellyt myös muun muassa Afrikassa. Rough Cutissa on työstetty dokumentteja 27 maasta.

”Ensimmäiset suomalaisetkin hankkeet ovat tulossa mukaan, Inka Achtén Boys Who Like Girls ja Kati Juuruksen uusi dokumentti. Nyt haemme rahoitusta, jolla voisimme auttaa useampia sellaisia dokumentintekijöitä, joilla ei ole itse varaa maksaa palvelustamme.”

Achtén elokuva käsittelee intialaisten teinipoikien asenteita tyttöjä kohtaan taustana pahamaineinen joukkoraiskaus vuonna 2012.

Vehkalahden viimeisimmistä hankkeista kaksi on ollut intialaisia. Hänen suhteensa Intiaan juontuu jo kaukaa.

”Vuonna 1986 valokuvaaja Erkki Salomaa pyysi minut mukaansa juttumatkalle. Kiersimme Intiassa kuusi viikkoa ja teimme reppareita eri julkaisuille. Sillä reissulla löysin ensimmäisen pitkän dokkarini, Baba Amten lasten, aiheen.”

Leprasairaalasta kertova Baba Amten lapset valmistui vuonna 1990. Sittemmin Vehkalahti asui kaksi talvea Goalla, jossa hänen toimittajavaimonsa oli kirjeenvaihtajana. ”Mutta Etelä-Goalla, ei siellä turistien rantaparatiisissa”, hän tarkentaa.

Vehkalahti käy edelleen usein Delhissä ja Kalkutassa opettamassa ja konsultoimassa, mutta ei vain siellä. Viime aikoina hän on käynyt myös Norjassa, jota kehuu dokumenttien tietoisesta kehittämisestä kansainväliseen suuntaan.

Myös Intiassa ja muuallakin Aasiassa dokumentit tuntuvat kehittyvän nopein harppauksin. Aivan viime vuosina myös esimerkiksi Kiinasta on alkanut tulla erinomaisia dokumentteja – parempia kuin maan näytelmäelokuvat.

Raghu Rai an Unfraimed Portrait, ohj: Avani Rai

”Kymmenen vuotta sitten intialaiset dokumentit olivat vielä lähinnä valistusta tai poliittista julistusta. Intia oli yllättävän sisäänpäin lämpiävä maa, jossa ei juuri nähty dokumentteja muualta. Nyt internet on avannut maailmaa ja vaikutteet näkyvät Intiassa ja muualla Aasiassa.”

Suomen elokuvasäätiö on rakentanut yhteyksiä Etelä-Koreaan. Rough Cutin listoilla on kymmenen elokuvaa Kaakkois-Aasiasta, Vietnamista, Myanmarista, Kambodzhasta. ”Siellä on jumalattoman lahjakkaita tekijöitä, mutta niukasti resursseja. Parin-kolmen vuoden sisällä sieltä alkaa tulla elokuvia, jotka huomataan kansainvälisesti”, Vehkalahti ennustaa.

Nyt hän ei kaipaa lisää intialaisia hankkeita. ”Machines ja Raghu Rai olivat raskaita, koska molempien ohjaajat olivat parikymppisiä ensikertalaisia. Haluaisin työskennellä vaihteeksi kokeneen ohjaajan kanssa, vaikkapa venäläisen Viktor Kossakovskyn”, Vehkalahti tuumii.

Iikka Vehkalahden ja Harri Römpötin keskusteluja voi kuulla myös Sanokaa mitä näitte -kirjan julkistustilaisuudessa 31.1.2018 klo 20.30 Dubrovnikissa. Iikka Vehkalahden vetämässä keskustelussa kotimaista dokumenttielokuvaa puivat Sanokaa mitä näitte -kirjan kirjoittaja Harri Römpötti sekä elokuvaohjaajat Kiti Luostarinen, jonka elokuvasta kirja on saanut nimensä, Selma Vilhunen, jonka Hobbyhorse Revolution on menestynyt maailmalla, ja Markku Heikkinen, jonka elokuva Ei tietä kotiin saa ensi-iltansa DocPointissa.